Aloitin juoksuharrastuksen. Ehkä jo viidennen kerran. Tai seitsemännen. Viime kerralla hankin jo kunnolliset kengät, mutta silloin juokseminen kaatui siihen, ettei minulla ollut juoksutrikoita. Erotuin muista lenkillä olijoista, koska juoksin vanhanaikaisesti pukeutuneena. Lisäksi en juossut oikeastaan ollenkaan, vaan kävelin, koska juokseminen sattuu.
No nyt minulla on uudet trikoot. Ja uusi urheilupaita. Violetti. Laitoin ihan kuulokkeetkin korviin. Ja latasin puhelimeen spotifyn. Olin siis oikein varusteltu. Nyt. Nyt minun juoksuharrastukseni voisi alkaa. (Vielä puuttuu se käsikotelo älypuhelimelle!!)
Ehkä ostin liian pienet housut ja liian kireän paidan, koska ikävällä tavalla keskivartalossa jotakin hyllyy juostessa. Sitä en ole ollenkaan huomannut muilla juoksijoilla.
Kovin vähän matkaa jaksoin juosta, vaikka trikoot onkin. Ja juokseminen sattuu yhä.
Paluumatkalla tajusin, että juoksuharrastuksen aloittamisen olisi voinut ajoittaa hieman paremmin, koska kylpyhuoneremontin takia meillä ei ole suihkua asunnossamme nyt ollenkaan. Ja hikoilin. Vaikka oli uudet trikoot ja urheilupaita.
Ylihuomenna menen kuitenkin taas. Ehkä.
